Elokuvassa Äidin ja Isän koko elämä uppoaa maitomereen eikä mikään ole kuin ennen. Työ, ystävät, parisuhde, koti, kaikki peittyy maitoon. Tämän voi toki nähdä menetyksenä mutta myös voimavarana ja taukona. Voimme keskittyä hetken vain toisiimme. Vauva muuttaa tärkeysjärjestystä. Aika vauvan kanssa on arvokas mahdollisuus pysähtyä miettimään elämäänsä. Onko oma työ sellaista mitä haluan jatkossakin tehdä? Missä haluan asua? Mikä on elämässä tärkeää? Kuka ystävistä jaksaa rämpii mukana vauvavuoden läpi? Vai muodostuuko uusi ystäväpiiri samassa elämäntilanteessa olevista?
