Uusimman Sankariperhe-sarjakuvan aiheena on yksinäisyys. Olen pyöritellyt tätä aihetta pitkään. Koska se liittyy ystäviin, läheisiin, kavereihin, tuttuihin, rakkaisiin, niin en ole jotenkin tohtinut alkaa sörkkiä. Ja koska ajattelin että olen ainoa joka kokee tällaista yksinäisyyttä. Vaikka ehkä muillakin on just sama.
Ainahan välillä on kokenut yksinäisiä hetkiä mutta tämä perhe-elämän myötä tullut yksinäisyys on yllättänyt. Sitä on vaikea kestää ja vielä vaikeampi ratkaista, se on jotenkin niin pysyvää.
Koko ajan on ihmisiä ympärillä – lapsia, puoliso. Ja se on ihanaa, juuri sitä mitä halusi. Mutta lapsiperheessä ei myöskään ole koskaan yksin, omissa ajatuksissa, omissa rytmeissä. Iltaisin kaipaa vaan yksinoloa, hyvä jos välillä jaksaa vaikka leffan katsoa rakkaan kanssa. Aika ristiriitaista, eikös?
Puolison kanssa pohdittiin sitä kuinka kivaa ja itsestäänselvää se ennen oli että koko ajan oli jotain tapahtumaa. Viikonloppuisin oli aina vaikka mitä, yhdellä viestillä paikalle tuli aina viidestä kymmeneen ihmistä, oli bileitä, matkoja, retkiä, festareita. Miten sellainen voisi ikinä loppua? Vielä kun porukoita oli monia: yhteinen kaveriporukka, kouluporukka, harrastustyypit, sukulaistyypit – koko ajan jotain tapahtui.
Ja niin siinä vaan kävi että porukat hajosivat, kaverit ovat kaukana ja elämäntilanteet erottavat. Pienten lasten kanssa vielä jonkin verran näki – olihan ihan huippua että voi nähdä aikuisia ja lapset leikkivät keskenään. Mutta viimeistään siinä kohtaa kun lapset menivät kouluun, kaikilla alkoi olla niin paljon omia harrastuksia, koulukavereita, naapureita että emme eläkään enää samaa elämää ja samaa todellisuutta.
Eikä itselle yhtään sovi hiljaiselo. Ja kun on väsynyt ja energiat vähissä, ei sitä jaksa säätää ja kutsua ja organisoida tai tutustua uusiin ihmisiin.
Toki aina välillä onnistutaan näkemään, yksittäisiä ystäviä, pieniä porukoita, uusia tyyppejä tai muita ihania ihmisiä. Silloin yksinäisyys on tiessään ja vaan nauretaan. Ja lapsillakin on hauskaa, usein heilläkin on hauskaa seuraa. Mikä voisi olla kivempaa!
Kunnes tulee taas ilta ja kaikkien pitää mennä omiin koteihinsa nukuttamaan lapsia.
Tällainen valitus tällä kertaa. Kuulostaako yhtään tutulta? Oletko onnistunut pitämään kaverisi? Tai löytänyt uusia ihania ystäviä? Vai koetko sinäkin yksinäisyyttä?
Sankariperhe on Ami Lindholmin sarjakuva perhe-elämästä. Sarjakuva löytyy Meidän Perhe -lehdestä ja Hesarin Perhesivuilta.
Vastaa