Onko sinullakin ollut epämääräisen lannistunut olo viime päivinä?
Ajattelin jakaa tällaisen negailukuvan kun nämä kollektiiviset tuntemukset taas iskivät.
Minulla on tapana aistia ympäröivät tunteet ja olotilat ja ne joskus vievät mukanaan. Sitten koitan eritellä epämääräisen olon että mistä kaikesta se koostuu, mikä kaikki harmittaa. Korona, pelko, leviämisvaihe, kevään traumat, Suomi, hoivakodit, näitä kaikki miettivät.
Olen tajunnut että jos on joku tunne niin välillä voi vaan tuntea sen ja kokea sen. Oikein velloa siinä. On ihan ok tuntea surua, pettymystä, lannistusta, pelkoa, voimattomuutta.
Koska vasta sen jälkeen jaksaa piristyä ja muistaa kaikki asiat mitkä ovat hyvin. Ja eihän meillä ole hätää ja tää otetaan tosissaan ja tästäkin selvitään ja pian me jo halataan toisiamme huikeissa megabileissä.
Ehkä sekin tieto auttaa että muillakin on täsmälleen tällainen olo. Emme olekaan yksin vaan yhdessä tässä. Rakkautta ja halauksia, tästäkin selvitään!
Elina Rinne
Hei Ami, Kiitos viestistäsi. Tämäkin tarina oli lämmin ja koskettava. Olisikohan mahdollista, että joulun odotuskin olisi leppoisaa ja stressitöntä? Kaikki hössötys on niin syvällä meidän ajatusmalleissa, siitä miten joulua kuuluu valmistella. Sitten jouluna on niin väsynyt, että ei jaksa tuntea enää mitään. Vaikka eihän sitä voi tunnustaa, koska joulusta kuuluu nauttia. Varsinkin tällainen vuorotyöläinen on joulusta pikkuisen ihmeissään. Kun muut alkavat vetäytyvät joulun viettoon, meikä lähtee töihin.